Lähtö yllätti lähtijän

Ensimmäinen asia, mikä tuli mieleen, heti kun pääsin yksin turvatarkastuksen jälkeen, oli mitä tuli tehtyä. Mitä ihmettä mie oon menny tekemään? Ajatus oli outo, se ei kuulunut miule, koska oon niin pitkään halunnut tätä matkaa. Kuitenkin lähtö yllätti, vaikka se on ollut tiedossa jo miltei puoli vuotta. En vain koskaan osannut käsittää sitä, että oikeasti lähden.

Eilen kävin vikaa kertaa katsomassa kavereita kouluilla ja sanomassa heipat. Kävin läpi 4 koulua ja voin varmaksi sanoa, että sain enemmän haukkuja 3 tunnissa, kuin koko elämäni aikana. Tietysti haukut eivät olleet kuin vitsillä heitettyjä, ikävä paistoi läpi. Itku ei tullut missään vaiheessa, vaikka tuli hyvästeltyä parhaimmat ystävät. Minua jännitti liikaa, stressi pukkasi päälle ja lisäksi kävin ylikierroksilla. Heipat eivät tuntuneet vielä lopullisilta.

Päivällä mentiin Kuopioon hotelli Kunnon Paikkaan äitin ja kahden ystäväni kanssa. Hotelli ei ollut kummoinen, mutta kivaa meillä oli! Juuri sitä mitä kaipasinkin ennen lähtöä, hauskanpitoa. Tai ainakin luulin sitä kaipaavani. Nyt kun ajattelee, en ole uhrannut kauhean montaa ajatusta tälle matkalle. En ainakaan tarpeeksi monta. Mutta sellainen mie oon. En vaan osaa tulkita tai käsitellä joitain ajatuksia ja tunteita. Ne vain lopulta yllättävät ja iskevät vastaan kovasti.

Mie päätin jokin aika sitten jo etten itkisi Kuopion lentokentällä, ja kaikki meni hyvin ennen kun piti lähteä turvatarkastuksen läpi. Sinne pitäisi mennä YKSIN, jättää kaverit, jättää perhe, ja sitten se iski. Ne kaikki tunteet mitä oon padonnu nää viimeset päivät ja voitte arvatakin, että itku sitten lopulta pääsi. Kun tunteenpurkauksesta ja turvatarkastuksesta pääsin yli, niin päästäänkin alun kysymykseen. Mitä ihmettä mie oon menny tekemään?

Kuopio Helsinki väli meni nopeasti, yllättävän nopeasti ja kyllä, sillä lennollakin pidättelin koko ajan itkua.. Hesaan tullessa ehtsin kaksi tyttöä käsiini, Veera ja Aino, jotka lähtevät myös Ranskaan vaihtoon. Nyt, Pariisiin lähtevässä koneessa, jännitys ei oo vieläkään iskenyt, toisin kuin vieressä istuvalle pojalle, joka voi jo nyt pahoin, vaikka kone ei ole edes ilmassa. Toivottavasti tämä ei nyt ole mitään huonoa ennettä :D

Au revoir mes amis, tulee teitä kaikkia ikävä<3
Inke

http://m.youtube.com/watch?v=UhYIA0rwb7k

Kukas oli kyseessä?

Hei!

Mie oon Joensuulainen 16-vuotias lukiolaistyttö, joka on lähdössä Ranskaan vaihto-oppilaaksi. Miun nimi on Inkeri, tutummin kaikille Inke. Päätin siis aloittaa blogin, joka kertoo tästä miun tulevasta vuodesta ja kaikista niistä tyhmistä ja hulluista ajatuksista, mitkä nousevat päähän vuoden aikana. Myönnettäköön että, tämä on miun ensimmäinen blogi ikinä ja miun tietotekniikkataidot ei ole huippuunsa, joten näette alussa hyvin ruman, karun ja kuvattoman blogin. Ehkä mie sitten pikkuhiljaa opin tätäkin käyttämään! Toivo ei ole menetetty.

Oon siis positiivinen ja pirtsakka tyttönen, jonka tunnistaa parhaiten aina hymyssä olevasta suusta ja kopisevista korkokengistä. Korkokengät on miun pelastus. Toisin sanoen mie oon lyhyt, jopa 155 cm! Oon myös luonteeltani kiltti, liiankin kiltti. Ja vihaan riitelyä. Onnekseni en sitten myöskään riitele kuin ehkä kerran vuodessa jos sitäkään.

Vaihto-oppilasvuodesta oon aina ollut kiinnostunut. Miun 3 serkkuu on kaikki käynyt vaihdossa ja lisäksi on myös miun sisko Irina. Se minkä takia mie halusin lähteä Ranskaan oli se että, mie oon aina ihaillu sitä kieltä. Se on niin kaunista kuultavaa. Ja isäni opiskeli nuoruudessaan Ranskassa. Hän  on aina ollut miulle jonkinlainen roolihahmo. Meillä on perhetuttujakin Ranskassa-kolmin kappalein! Joten päätös sinne lähdöstä oli helppo. Afrikka oli toinen varteenotettava vaihtoehto (siellä jossain maissa puhutaan ranskaa), mutta äidin ylisuojelu supervoimat otti vallan, joten Ranskaan tuli lähtö! :D

Ranskassa minuu oottaa tosi kivan kuulonen perhe. He asuu Lorientissa, joka on lounais Ranskassa ihan meren rannalla. Perheeseen kuuluu siis 54-vuotias isä, 53-vuotias äiti, 17-vuotias tytär, joka kuitenkin lähtee just USA:aan vaihtoon ennen kun mie ehin ees nähä häntä, ja lopuks on 15-vuotias ratsastajatyttö, mikä on ihanaa, kun oon itekkin harrastanut ratsastusta jo 7 vuotta c:

Miun lähtö on siis 29.8 eli itseasiassa huomenna, kun kellokin on jo niin paljon (00.01) :D Lento lähtee Kuopion lentokentältä 7.30, joten tänään kello 16.00 tai sen jälkeen lähdetään äitin ja parin ystävän kanssa hotelliin yöksi. Sehän on jo nyt ihan selvä, että nukkuminen jää vain haaveeksi-eihän siinä jännityksessä nukuta!

Niihin tunnelmiin,
Inke