Viime viikonloppuna katsoin ystäväni kanssa Hobitti-tuntematon matka -elokuvan. Samalla kun katselimme tätä elokuvaa ja haaskasimme täydellisen ihanaa ja aurinkoista päivää telkkarin ääressä, ystäväni tajusi, että tämä elokuvahan kuvaa täydellisesti vaihto-oppilaan elämää.
Jo elokuvan alussa päähenkilö Bilbo Baggins saa pieniä kääpiöitä taloonsa haluamattaan syömään hänen ruokansa ja pyytämään häntä lähtemään heidän pitkälle matkalleensa mukaan, ajatus siitä, että hän olisi maailman paras varas. Tosiasiassa, Bilbo on vain tavallinen hobitti, joka on vielä tietämätön maailman ihmeyksistä.
Tällä kohtauksella en nyt ajatellut sitä, että vaihto-oppilaat ovat niitä pieniä kääpiöitä, jotka tunkeutuvat toisten taloihin syömään toisten ruuat. Tai ehkä vähän sitäkin... Mutta pääpointtini oli se, että nämä pienet kääpiöt ovat kuin ajatuksia vaihtoon lähdöstä, jotka syöpyvät mieleen ja raivaavat muita ajatuksia tieltään (toisin sanoen syöden kaiken ruuan). Voimme myös kuvitella kääpiöt kuin vaihto-oppilas järjestöjen toimijoina, jotka kehottavat lähtemään mukaan ja tajoavat lupasopimusta kärkkäästi. Tällä kertaa vain ei ole uhkaa tulla palatuksi (aivopieruvaroitus; miten ihmessä tuohon taivutetaan palaa verbi?!) Monesti saattaa tulla vaihto-oppilaalle niitä hetkiä, jolloin pelko puskee päälle ja ei ollakkaan enää varmoja lähdöstä, mutta eihän Bilbokaan lähtenyt ensiksi. Kuitenkin, kuka nyt ei voisi vastustaa seikkailun kutsua!
Seikkailun alettua, nämä kääpiöt muuttuvat sen toisen maan kanssakävijöiksi. Mukisematta kuunnellaan ohjeita ja neuvojen annot annetaan kuuroille korville. Saihan Bilbokin heti ponin alleen haluamattaan ja tietämättä mitä sen kanssa tehdään. Hyvin siinä kuitenkin lopulta kävi, sillä hän tottui ajatukseen ja oppi miten matkalaiset kulkevat. Ihan niinkuin vaihto-oppilaat ensimmäisillä viikoilla, kun yritetään tottua toisten tapoihin ja sopeutua niihin.
Seikkailu ei kuitenkaan ole seikkailu, jos matka olisi vain tylsää kulkemista eteenpäin ilman huolen häivää. Matkan varrella pitää olla jännitystä, vastoinkäymisiä, sekä niiden selättämisiä. Bilbo törmäsi jo hänen alkumatkallaan peikkoihin, örkkeihin sekä örkkien kuninkaaseen, joka on enemmän kuin örkki. Niinpä myös vaihto-oppilaana hyvin useasti tulee ongelmia vastaan ja välillä tuntuu siltä, että kaikki iskee päälle ja vastaan pitäisi taistella joka hetkellä. Onneksi on kuitenkin ystävät lähellä auttamassa näistä ongelmista ja olihan Bilbollakin kääpiöt tukena puhumattakaan Gandalfista.
Ja ihan niinkuin tämä kaikki ei ole tarpeeksi, on aina niitä jotka epäilevät sinua ja sinun tekemisiäsi täällä. Niitä, jotka ajattelevat ettet pärjää siinä toisessa maassa ja ottavat sinut vitsinä. Silloin pitää ottaa Bilbosta mallia; pitää taistella vastaan, näyttää, että on jotain muutakin kuin pienen pieni Hobitti kulkemassa tuntemattomilla teillä, ottaa muiden epäilys motivaationa ja puskea takaisin se kaikki negatiivisuus positiivisuutena niin kauan kun olet vakuuttanut ne kaikki epäilijät, että olet vahvempi kuin he luulevat.
Tarkemmin ajateltuna, minusta kaikkien pitäisi ottaa mallia tästä sympaattisesta roolihahmosta. Bilbo Baggins, ikuinen optimisti, uteliaisuuden mestari sekä rohkein Hobitti koko Konnusta. Kuitenkin rauhaa rakastava höperö, joka omistaa hieman lapsenomaiset ajatukset. Eikun hei.. Nyt meni ajatukset sekaisin. Tarkoitin että Inke, ikuinen optimisti, uteliaisuuden semimestari sekä rohkein pätkis koko ömmm..skipataan... Kuitenkin rauhaa rakastava höperö, joka omistaa lapsen mielen tässä aikuisten maaimassa.
Pus,
Inke
