Muistatteko, kun kerroin miten ohjelmassa on paljon heppailua syömisen ja ymmärtämättömyyden ohella? Noh, sunnitelmiin on tullut muutos. Heppailu enää ei tule kysymykseenkään, sillä pari päivää sitten, kun palasimme Limogesin vierailulta, löydettiin siskon kanssa heppa pahasti ontuneena. Ja kappas, kun sieltä löytyikin 5 senttinen naula uponneenna juuri säteen juureen. Voi pikkasta. Pari päivää se sitten ontui tosi pahasti, mutta nyt pystyy jo kävelemään. Mutta palatkaamme Limogesiin.
Lähdettiin perheen kanssa autolla Limogesia kohti shoppailut mielessä. Voih.. Minä en siis järemmin tykkää shoppailusta, enkä ole koskaan tykännytkään. Shoppailu reissuillekin kavereiden kanssa lähden vain hyvän seuran ajamana. Tällä kertaa minut kuitenkin pelasti perheen isä kertomalla minulle historiallisia asioita Limogesista ja pakko myöntää rakastuin sen katuihin. Kaupunki oli paljon kauniimpi kuin Lorient. Limoges oli täynnä pieniä vanhoja katuja kera vanhojen kauniiden kivitalojen. Semmoista ei näe Lorientissa, sillä se tuhoutui toisen maailmansodan aikana. Huomaatteko miten olen jo oppinut Ranskan historiaa? Ranskan historia haltuun; check! Ranskan kieli; loading...
Myös muutakin historiallisuutta on tullut tällä lomalla nähtyä. Käytiin tänään Richard Leijonamielen linnassa 1200-luvulta. Matka linnalle oli kuitenkin astetta vaikeampi, sillä sain selville perillä, että linna on mäen päällä, joten ikiaikaisia kivi/puu/muta portaita olisi luvassa. Arvatkaapa mitkä kengät olin pistänyt jalkaan; korkkarit. Paatuneena korkokengillä kävelijänä lähdin kuitenkin päättäväisesti kävelemään portaita. Puolessa välissä matkaa tajusin kauhistuneena, että pitäähän minun tulla takaisin (tietenkin). Asiahan ei ole ongelma eikä mikään, mutta korkokengät jalassa se tulisi olemaan astetta vaikeampi tehtävä. Tunsin itseni totaaliseksi hienohelmaksi linnaan vievillä poluilla muiden vierailijoiden ohittaessa meidät. Tunne ei ollut millään tavalla mukava.
Linnan vierailun jälkeen lähdettiin markkinoille perheen ja isän siskon pojan ja hänen vaimonsa kanssa, ja tosi söpöt markkinat olikin. Nälissämme ostimme chichissejä kaikille. Ne ovat joitakin makeita uppopaistettuja sokeroituja taikinatikkuja, toisin sanoen törkeen hyviä. Tein kuitenkin hirmuisen mokan, kun poikettiin pienoisessa kirkossa ihmettelemässä sen struktuuria; söin siellä. Enhän minä ateistina tiedä, että kirkossa ei saa syödä. Yritin häpeissäni piilotella loppu ajan mutusteltavaani, kun siskoni huomautti asiasta. Ovea kohti ja äkkiä! Markkinoilta löytyi myös hienon hieno pomppulinna. Ette arvaakkaan miten teki mieli mennä kaikkien niiden lasten joukkoon pomppimaan ja laskemaan sen liukumäkeä. Miksi tommoiset on vain pikkuisille lapsille?
Nyt kun heppailu on ollut poissa ohjelmasta, ollaan siskon kanssa välillä hieman tylsistyneitä. Niinpä olemmekin ruvennut kokkaamaan! Tähän mennessä on tullut väsättyä kahta erilaista suklaakakkua sekä pasta carbonaraa. Ja pakko sanoa, ollaan aika hyvä tiimi kyökin puolella! Väsyneenä onkin ihana istahtaa pöytään hyvän ruuan ääreen kera viinilasillisen tai aidon bretannialaisen omena siiderin. Ihan kiitettävä loma tähän mennssä :D
Pus,
Inke
P.S Kuvia laitan kunhan pääsen kotia c:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti