Do you know why I'm smiling?: Tapahtumarikkaampaa menoa

Minä olen onnellinen. Tämän lauseen yksi ystäväni halusi oppia suomeksi, kun oli onnensa kukkuloilla uuden poikaystävänsä kanssa. Monen monituisen kertauksen jälkeen hän oppi lauseen ja toisti sitä itselleen, ettei unohtaisi. Hänen vahva onnen puuskansa antoi minulle hieman iloa päivään ja ranskaksi minä sitten toistelin itselleni: je suis heureuse.

Tänä viikonloppuna tänne tuli kyläilemään tosi ihana amerikkalainen pariskunta. He ovat perheeni vanhempien ystäviä vuosien takaa, kun he tapasivat talonvaihto nettisivuilla. En edes tiennyt semmoista olevan olemassa! He tulivat tänne perjaintai iltana joskus 10 aikaan illalla ja viipyvät tiisatihin asti. Heidän ansiostaan olen minäkin saanut sitten nauttia hieman tapahtumarikkaammasta viikonlopusta.

Lauantaina menimme siskon kanssa normaalin tapaan ratsastamaan, mutta illalla lähdimme sitten syömään ulos, kun tämä kyseinen amerikkalainen pariskunta halusi tarjota illallisen. Niinpä menimme sisustukseltaan hyvin eriskummalliseen, mutta ilmapiiriltään parhaaseen ravintolaan. Musiikki oli Suomeen verrattuna kovalla, mutta siihen tottui nopeasti ja puheen kuitenkin kuuli selvästi. Musa oli tosi hyvää ja yllätyinkin kun yksi kappaleista oli Blurred Lines. Täh? :D Ilta kului hyvin leppoisasti kera parhaimman hampurilaisen, makean Chardonnayn ja hyvän seuran kanssa. Illalla saatiin myös nauttia live esiintyjästä, joka soitteli jazzin ja r&b sekoitusta. Ah<3 Jälkkärinä lisäksi mini crème brûlée. Täydellisyyttä.

Tänään oli ohjelmassa jokinmoiset markkinat ja Carnac. Markkinoille en kerinnyt mukaan, kun heräsin niin myöhään, mutta meni tuo päivä mukavasti siskon kanssa Harry Potteri katsellen. Kun aikuisosasto palasi kotiin syötiin isän tekemää beef bourguignonia. Tästä ruoasta tuli heti mieleen Julia Child, enkä ihmettele miten hän ylisti tätä ruokaa! Herkullista, mureaa lihaa kypsytetty hieman makeahkossa punaviinikastikkeessa. Ruoan jälkeen meillä oli melkein heti lähtö, enkä tiennyt edes siitä vasta sitten kun isä sanoi, että lähtö on 10 minuutin päästä. Äkkiä siiten pinkaisin yövaatteissani harjaamaan hampaita, mielessä ajatus josko kerkeisin edes meikata! Ylpeänä voin kuitenkin todeta, että kerkesin kuin kerkesinkin laittautumaan 10 minuutissa itseni niin, että hyvillä mielillä pystyin lähtemään ovesta ulos. Ei siis kaikilla naisilla kestä ikuisuuksia laittautua!

Carnacissa sitten vierailtiin meren äärellä ja jossain uskonnollisessa Stone Hedgen tapaisessa paikassa. Meren aavaa ihastellessa tuli järjettömän pieni olo. Ei sitä näkymää voinut kuin ihastella ja ihastella ja ihastella, ja samaan aikaan miettiä miten iso maailma onkaan..