Penikkataudin kavaltamana

Ne jotka eivät tiedä, tai eivät arvanneet otsikosta, minulla on penikkatauti, joka on ollut minulle armollinen näinä vuosina eiliseen asti. Penikkatauti tarkoittaa siis säären lihasryhmien turpoamista ja kipeytyy, koska sitä ympäröivä kalvo ei anna myöten. Minulle penikkatauti on ollut tähän asti vain käsitys siitä, että lenkillä käydessäni (mitä teen vain joskus) on jalalle parempi juosta hiekkatiellä kuin asvaltilla.

Kun aloitin lentopallon täällä minulla on kipeytynyt penikat enemmän, sillä olenhan liikkunut myös enemmän. Kuitenkin hetkellinen kipu on mennyt heti ohi lihaksen lämmettyä. Ei siis erityisempiä ongelmia, kunhan lämmittelisin kunnolla.

Joululoman jälkeen, kun lentopallo harjoitukset taas alkoivat, oli minun penikkani hieman enemmän kipeänä, mutta kipu meni aina ohi. Tällä viikolla kuitenkin huomasin, että aina kun olin ollut pitkään paikallaan, oli minun säärilihakseni erittäin kireällä niin kuin olisin juuri edellisenä päivänä tehnyt jonkin raskaan lihasharjoituksen ja nyt se lihas olisi hieman arka. Ei siis kuitenkaan mikään maailmanloppu. Niinpä minä eilen lähtiessäni lentopallo harkkoihin, minä ajattelin, että kuin normaalisti, se menisi ohi heti lämmittelyjen jälkeen. Ja eihän koskaan asiat mene niinkuin minä ajattelen.

Alkulämmittelyjen jälkeen lihas vain kipeytyi ja kipeytyi, mutta minä päättäväisenä tyttönä jatkoin ja jatkoin, siihen asti kunnes tajusin etten pysty juoksemaan tai hyppäämään tasajalkaa harjoitellakseni hyökkäystä. Siinä vaiheessa tajusin, että eihän tämä menekkään ohi niinkuin muina kertoina. Niinpä valmentajan kanssa vaihdettiin pari sanaa ja päädyttiin siihen tulokseen, että siltä päivältä jätettäisiin harjoitukset kesken ja välttäisin liikuntaa ja yleensäkin kävelyä seuraaviin harjoituksiin asti. Niinpä minä lähdin itku kurkussa harjoituksista, mutta en sen kivun takia, vaan sen takia etten pysty välttämättä enää tekemään mitä haluaisin minun "penikkatautini" takia. Pelko oli hirmuinen, josko pystyisin enää tekemään mitään, ilman, että minun jalkani kipeytyisivät joka kerta. Naapurin lääkäri määräsikin minulle lepoa ja kylmäystä jalkoihin. Se auttoikin hetkeksi ja niin minä ihan rättiväsyneenä painuin pehkuihin.

Tänään minä olen ollut "lukittuna" tähän taloon, sillä kävely minun on pitänyt jättää minimiin. Ja nyt kaksi kertaa päivässä minulla on kuumageeliä, jonka kanssa hieron kipeitä sääriäni sen minkä pystyn. Mukavuuden haluisena ihmisenä en kuitenkaan pysty runnomaan minun jalkojani ihan kokonaan, vaan hireron aina pahimman kivun ja kireyden pois.

Minun liikkumattomuuteni takia, minä kutsuin kaksi ystävääni luokseni katsomaan elokuvia täksi päiväksi. Toinen heistä oli suomalainen ja toinen amerikkalainen, joten suomi, englanti ja ranska sekoittui vain yhteen. Yksi lauseeni tästä illasta oli "je pense in english?" Itse en tietenkään huomannut virhettäni, kunnes ystäväni alkoivat nauramaan minulle. Melkein samalla tavalla minulle on käynyt myös koulussa; jutellessa koulukaverieni kanssa saatan vahingossa vastata suomeksi, kun olen ymmärtänyt kaiken mitä on sanottu. En vain ole tottunut siihen, että ymmärtäisin kaiken ranskaksi. Ehkä minun olisi kuitenkin jo aika valita mitä kieltä puhua!

Pus,

Inke