You give a title

Nyt uudenvuoden ja joulun aikaan olen ollut enemmän yhteyksissä Suomeen; mummit, ukit, siskot, tädit, vanhemmat ja ystävät. Kaikki käyty läpi. Vaikka kuinka olen tänne sopeutunut ja kieli sujuu välillä kuin vettä vain, en voi olla miettimättä miltä tuntuisi olla kotona. Olla ystävien kanssa, hullutella välillä, viettää aikaa vanhempien kanssa ja höpöillä parhaimman siskon ja sen ihanan poikaystävänsä kanssa. Samalla lailla niin kuin aina. Mutta kaikki ei ole samalla lailla; aika muuttaa asioita ja mikään ei todellisuudessa pysy oikeasti ennallaan.

Itse olen yksi niistä henkilöistä, kuka ei pidä muutoksista. Vaikka tänne lähdinkin, haluaisin, että kaikki ihanat asiat pysyisivät ennallaan ilman huolen häivää tulevaisuudesta. Ehkä tämä oli yksi syy, miksi lähdin tänne; ajattelutapani on erittäin naiivi. Täällä olen oppinut, että ei maailma kaadu siihen, vaikka asiat muuttuisivat eikä se todellakaan ole aina pahaksi.

Muuttuuhan maailma ja luontokin koko ajan ja niinpä kevät tekee taas tuloaan, ainakin täällä. Lämpötilat ovat selvästi jo nousseet ja valoa riittä himppuverran pidemmälle aikaa. En malta odottaa kesää ja sen ihanaa lämpöä, enkä Suomen ihanaa kukoistavaa luontoa millon kaikki värit heräävät eloon. Ja en voi olla odottamatta Suomen pehmeää ruohoa, jossa makoilla ja ottaa päiväunia, sillä täällä kesäisin ruoho on kovaa, ruskeaa ja karheaa, johtuen kuumuudesta ja veden puutteesta. Oonpas varsinainen luonnontyttö :D

Viime viikolla skypeilin ystävien kanssa kysellen kuulumisia ja sunnitellen tulevia matkoja. Ihana oli heitäkin nähdä<3 Esiin nousivat matkakeskusteiluissa muunmuassa ensi kesän matka jonnekin lämpimään, ensi vuoden hiihtoloman matka Alpeille sekä ensi vuoden kesän reilaus matka. Mikään näistä matkoista ei ole lukkoon lyöty, mutta tässäpä pientä haaveilua.

Nämä haaveilut on tullut hyvin käyttöön, sillä paluu arkeen ei ole ollut miellyttävä, milloinka se olisikaan. Kuten aina, kavereita on mukava nähdä, mutta tälläkin hetkellä tuntuu, että hukun näihin kaikkiin kouluasioihin ja kielen opiskeluun. Tähän kriisiin auttaa vain yksi ajattelutapa; 55 päivää seuraavaan lomaan!

Laskeskelin myös ystäväni kanssa montako päivää on miun paluuseen Suomeen ja pitkän päivälaskuri ohjelman turhan etsimisen jälkeen ja päädyttiin laskemaan päässä laskulla. Eli nyt jos virheitä ei tullut, paluuseni on enää 194 päivää! Kuulostaapas lyhyelle ajalle..

Pus,
Inke

P.S Host-siskolle jouduin malliksi!

P.P.S Olen miettinyt tässä josko haluaisitte jonkin erikoispostauksen esimerkiksi koulunkäynnistä tai jostain tietystä alalajitsa. Jos tulee jotain mieleen, niin laitahan viestiä kommentoimalla tähän postaukseen! c: