Tänään kävin taas "pitkästä aikaa" suomalaisen ystäväni (toisen vaihtarin) kanssa syömässä näin loman jälkeen. Jälleennäkeminen oli iloinen, mutta puheen aihe sitäkin surullisempi..
On käynyt ilmi, ettei hänen perheensä kanssa ole kaikki mennyt ihan pilvien päällä tanssahdellen ja unelmaa eläen. Päinvastoin; ristiriitoja on tullut useamminkin ja tällä hetkellä edessä on perheen vaihtaminen tai lähtö takaisin Suomeen. Valitettavasti tällä hetkellä lähtö takaisin Suomeen on todennäköisempi.
Ensimmäinen ajatus tästä oli minulle, että voi kauhea, kenen kanssa minä nyt puhun suomea?! Kuitenkin tämä ajatus jäi syrjään hyvin äkkiä, miettiessä miltä hänestä tuntuu tämä tilanne. Niinpä tänään syödessämme kirosimme koko Ranskan kulttuurin kovaan ääneen hyvillämme siitä, ettei kukaan ymmärrä meitä. Kirotessamme tätä kulttuuria minulle kävi selväksi, mitä tarvitsee omistaa ennen tänne lähtöä; rohkeutta, vahvan mielen ja hyvän itsetunnon.
Tämä kirottu Ranskan kulttuuri ei anna mitään ilmaiseksi eikä se varmasti otakkaan mitään sinulta. Tällä tarkoitan sitä, että täällä joudut hyväksymään kaiken Ranskan kulttuurista ilman mitään höpinöitä, sillä kaikki muuhan on ihan outoa. Uudet mielipiteet ja ajatukset sekä itse omilla aivoilla ajatteleminen ovat täällä pienoisia tabuja, tai ehkä pikemminkin ennenkuulumattomia käsitteitä.
Joka ikinen hetki tänne tullessani olen saanut tehdä töitä sen eteen, että olisin kuin yksi muista ranskalaisita, ja joka ikinen hetki olen tehnyt töitä sen eteen, että minut hyväksyttäisi nuorten keskuudessa yhtenä heistä. Tämän hetkinen tilanne on kuin lottovoitto verrattuna kuukausi tai kaksi kuukautta sitten olleeseen tilanteeseen; minulla on ystäviä, vietän heidän kanssa aikaa ja tulen kuulluksi. Sitä ennen olin melkein kuin näkymätön ja aina kun yritin puhua ranskaa, minut suljettiin hieman ulkopuolelle, koska puhumiseni ei ollut täydellistä. Yhden kerran yksi poikakin nauroi vain minun sanoilleni ja miten ne äänsin. Onnekseni olen luja tahtoinen ja tämä antoi minulle vain lisämotivaatiota täällä pärjäämiseen.
Silloin kun olin vielä ihan uusi täällä, minut yritettiin tiedostomatta sulkea pois joka hetki. Minun ja muun nuorison väliin rakennettiin muuri ja tiilti tiileltä olen sitä purkanut alas. Nyt, kun siitä on enää puolet jäljellä purkamatta, olen alkanut ymmärtämään Ranskan kulttuuria, mutta yhä suomalaisen enkä ranskalaisen silmin. Niinpä minä vihastun, kun nämä ranskalaiset vetätävät linjan heidän ja muun maailman väliin, tiedostamatta, mitä linjan toisella puolella on. Ja niin minä vihastun vielä lisää, jos nyt minun ihana suomalainen ystäväni lähetetään kotiin vain yhden pienimielisen ranskalaisjehun takia!
Räyh,
Inke
Miusta on inke ihanaa lukea näitä siun höpinöitäs täällä blogissa ja olla tietoinen siitä että siulla on kaikki siellä hyvin. On huippua että oot saanut myös kavereita ja ihanan perheen. Mie niin kadehdin tuota siun rohkeuttas ja päättäväisyyttäs, jolla oot pärjännyt tähänkin saakka ! Ei oo enään pitkä aika kunnes pääset taas miun kanssa tallille naureskelemaan tyhmille jutuille !
VastaaPoistaT. Nanne <3
Voi ihana, kiitos Nanne!<3 kiva kuulla, että blogilla on lukijoita. Ja niinpä, enää ei ole kuin 5 kuukautta c: oon kaivannukkii jo pitkään Kantsun tallimeinikejä kaikkien kanssa..
Poista