Kävin jo kuitenkin tänään koululla. Mie näin miun luokanopettajan, joka vaikutti tosi mukavalta, ja jutskailin vähän venäläisen tytön kanssa, joka on asunut Ranskassa jo vuoden. Meijän luokanopettaja piti meille pientä infoa, josta en tietenkään ymmärtänyt mitään, joten olin ihan kujilla alusta loppuun saakka. Välillä kyselin venäläiseltä tytöltä, mitä tapahtuu ja hän ystävällisesti (onneksi) selitti miule miten kaikki menee. Huh!
Tässä on siis miun lukkari.
Ja miut nimettiin uudelleen; Tromela Inkeri! :D ai kauhee...
Mie voin kuvitella miten eksyksissä oon huomenna, kun tänäänkin vain haahuilin siellä täällä. Olo oli kyllä kieltämättä hyvin yksinäinen.. Ehkä mie kuitenkin saisin huomenna jotain ystäviä. Pitäs vaan uskaltaa mennä sössöttää niille ranskaa. Onneksi miun sisko täällä on ihanan kannustava ja opettaa minuu koko ajan. Miun pelastus<3
Omistan myös siis kartan koululleni..
Auttakaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti