Viikonloppu koitti, ah! Tänään meillä oli ohjelmassa aamuisen koomauksen jälkeen miun puhelin liittymän ostaminen sekä naapurissa illastaminen. Kuulostipas hyvälle! Ei kuitenkaan yhtä hyvälle kuin tänään päivällä nauttimani Nutella kreppi. Ne, jotka eivät tiedä mitä Nutella on voivat pitää hetken hiljaisuuden tietämättömyydelleen ja ottaa äkkiä selvää! Sitä ette kadu.
Mennessämme ostamaan puhelin liittymää, jännitettiin kävisiköhän ranskalainen liitymä kännykkääni vai pitäisikö ostaa uusi. Pienen pelon vallassa jo mietin, miten totuin jo omaan kännykkääni ja nyt taas pitäisi ostaa uusi. Huoh... Kuitenkin kovaksi onnekseni, myyjä ilmoitti, että uusi kännykkä on tarpeeton ja uusi sim-korttini saapuisi ensi viikon tiistaina! Ostin siis itselleni 2 euron liittymän. Siihen kuului rajaton määrä tekstiviestejä kuussa, sekä 2 tuntia puhe aikaa, mikä sisälsi ulkomaan soitotkin. Paketti kuulosti siis tosi hyvälle, puhumattakaan hinnasta! Ainut vain, että kun saan täältä ystäviä, miun puhelut ei jää kahteen tuntiin. En erityisemmin pidä tekstailusta ja mielummin aina soitan. Ja lisäksi, kun olin Suomessa, saatoin jutella monet illat protu ystäväni (prometheus leirillä siis tutustuttiin) kanssa parhaimmillaan 3-4 tuntia. Jos siis puhun täällä yli kahden tunnin, lähtee minulta aina erikseen laskutus, mutta en voi puhua yli 20 euron. Tekstauskausi siis kohta avataan!
Ennen kuin lähdettiin naapuriin illalliselle, tein hulluna siskolleni erilaisia lettejä. Oon aina tykännyt tehdä kaikenlaisia lettejä kavereille c: tein myös naapurin yhdelle tytölle letit ja niistä sain paljon kiitoksia ja kehuja. Sentäs jotain, missä olen täällä hyvä!
Naapuriin kun mentiin, meitä odotti aperatiivit. Ei kovin kummoista, pientä suolaista naposteltavaa. Tavanomaisesti meidät jaettiin nuorisoon ja vanhustoon, niin kuin Suomessa, mutta tällä kertaa se oli erilaista. Kaikki nuorisoon kuuluneet olivat 2-5 vuotta minua nuorempia. Tuli hirmuisen alentunut olo, kun minuakin kohdeltiin hieman myös lapsena. Olenhan toki vielä lapsi, mutta Suomessa minut otettiin jotenkin vakavammin. Toinen kummallisuus oli, että vanhemmat tarjoilivat lapsille kaiken. Emme joutuneet tekemään mitään! Suomessa meillä oli ihan toisin päin.
Aperatiivien jälkeen mentiin takaisin meidän talolle muitten nuorison kanssa pelaamaan Mario Cart Wii:tä. Ja pakko myöntää, huolimatta äskeisestä valituksesta, miulla oli ihan kivaa. Illemmasta tilattiin kaikille pizzaa naapuriin. Nam! Ruoka ei kuitenkaan ollut aivan sitä mitä ajattelin. Kun kuulin kutsusta, päässäni pyöri iso pöytä, johon kaikki istuuntuisivat, hyvää itse tehtyä ruokaa ja kaikenlaisia pöytätarinoita, joista en kuitenkaan ymmärtäisi mitään.
Ilta oli kuitenkin mukava, sitä en voi kiistää.
Cordialement,
Inke
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti