Positiivisuus palkitaan lopulta

Taas yksi raskas, mutta ihana päivä takana. Väsyneenä täältä sängyn pohjalta postailen tällä kertaa, vaikka tuntuu, että kaikki ovat tällä hetkellä sängyn pohjalla. Tänään kotiin tultuassani, menin instagramiin ja toivottelin ainakin kolmelle ystävälleni paranemisia. Yritän lähettää täältä kaukaisesta Ranskasta teille kaikille, vähänkin sairastuneille, lisä voimia. Koittakaahan parantua<3

Itse olen selättänyt minun pienoisen nuhanikin aikapäiviä sitten, ja nyt ei vaivaa kuin sanoinkuvaamaton väsymys, vaikka kuinka nukkuisi. Tänäänkin silmäluomet painuivat kiinni hetkeksi pariin kertaan historian tunnilla. Voih.. Saan vain välillä aina ihan kummallisia energia puuskia, jonka jälkeen taas vaivaa pahempi väsymys. Ei vain auta kuin laittaa tulitikut silmiin ja menoks!

Yhden näistä harvoista energiapuuskista sain onnekseni liikuntatunnilla. Olemme pelanneet nyt kahtena viikkona lentopalloa, ja toivon mukaa sama meno jatkuu. En ole aikaisemmin tykännyt lentopallosta, mutta tänä kesänä pelasin melkein joka päivä kavereideni kanssa lentopalloa rannalla. Ensimmäinen ajatus ensimmäisestä liikuntatunnista oli (kun sain tietää, että pelaamme lentopalloa), että tätä varten mie harjottelin koko kesän, nyt mie voin näyttää, että osaan miekii jotain! Viimeviikon tunti ei kuitenkaan mennyt kauhean hyvin, mutta tänään meni sitäkin paremmin. Minulla olisi myös mahdollisuus aloittaa lentopallo harrastuksena-houkuttelee ja paljon!

Liikuntatunneista on tullut miulle tosi mieluisia, sillä olen kuin mikäkin lahna täällä kodissa. Tulen kohta hulluksi tästä liikkumattomuudesta.. Lisäksi pitkät koulupäivät ovat työn ja tuskan takana kun istun valehtelematta melkein 10 tuntia putkeen. Eilen, kun luin Pikku Prinssiä, en voinut enää istua, niinpä lukiessani kävelin huonettani ympäri ja ympäri :D vanhempani olivat varmaan ihan hermoraunioina, koska minun huoneessani on oikeasti tosi narisevat lattiat. Hups..

Tämä seuraava kuva on kaikille minun ystävilleni, jotka ovat minulle ilkkunees miten he täyttävät 18 puolivuotta ennen minua.

Näyttää siltä, että olenkin ehtinyt kaksi vuotta teitä edelle! Hähä. Te, jotka ette tiedä, olen oikeasti syntynyt 1996 Espoossa. Tämä pienoinen väärinymmärrys toi minulle kuitenkin pientä iloa-olen saanut kuulla melkein koko ikäni siitä miten "nuori" olen, kun täytän vasta joulukuussa. Ja olen kuullut myös siitäkin miten muilla oli viimeinen kesä alle 18 vuotiaina ja ensi kesän he muka viettäisivät terassilla huurteisilla. Huoh.. Tänä päivänä minä sain olla teitä vanhenpi ja se tuntui hyvältä.

Huomenna olisi ohjelmassa koulua yhdeksästä kuuteen, jonka jälkeen sovittiin siskon kanssa menevämme kaupungille shoppaamaan. Emme siis mennetkään tänään, kun siskoni oli väsy ja salaa mielissäni, välttäen pakollisen, minä hyppäsin bussiin kotia päin.

Pus,

Inke