Kuulumisia kolmin kerroin

Kolme päivää onkin viimeisestä postauksesta, joten kertomista onkin myös sen mukaisesti. Perjantaina koulupäivän jälkeen selvittiinkin siskon kanssa kaupungille vaate ostoksille. Minä outona tyttönä en tykkää shoppailusta, vaikka tykkäänkin pukeutua hienommin tavallisellekin päivälle. Löydettiin kauppa, mikä mainosti pieniä hintoja, joten siinepä matkamme jatkui! Alhaisista odotuksista huolimatta kauppa oli erittäin kiva ja löysin sieltä kaiken tarpeellisen. Minun huimat shoppailuni oli siis tehty alle tunnissa. Huh.. Käytiin vielä katsomassa parit kenkä kaupat, mutta mitään ei löytynyt :c

Tässä miun ostamat vaatteet c:

Illalla sitten käytiinkin koko perheelle mäkki safkaa ja päädyttiin mussuttamaan telkkarin ääreen. Häh? Mitäs tää tämmönen ranskalainen meininki on :D ei kuitenkaan ollut valittamista..

Lauantaina lähdettiin aikaisin aamulla 9 aikaan siskon kanssa tallille (olen ratsastanut noin 7 vuotta). Miun tunti alkoi kello 10. Suuret toiveet tallille lähtiessä, pienet pettymykset kotiin tultaessa. Minut oltiin pistetty ihan aloittelijoiden ryhmään. Olin sillä tasolla 5 vuotta sitten, joten pienoinen alemmuuden tunne iski tunnilla ollessa. Ei kiva. Siskoni kuitenkin sanoi, että opettaja saattaa niin sanotusti "ylentää" minut hieman korkeatasoisemmalle tunnille. Onneksi!

(Pieni väli spiikki: tallilta sain hienoja kuvia, mutta en oo saanu niitä vielä itselleni, ja löysin etusormen kokoisen etanan! Mittailkaahan sormianne c;)

Lauantai ilta meni kaupungilla, hieman taas shoppaillessa. Ajatus oli ensin lähteä ostamaan koulu tarvikkeita, mutta niiden lomassa mukaan tarttui ihana, iso kaulahuivi ja Chanelin ripsiväri (-20%!). Kun kotiuduttiin kaupoilta syötiin saksalaista jauheliha keittoa, jonka jälkeen katsottiin Sota hevonen. Ilta venyikin myöhään, joten äkkiä piti päästä nukkumaan, ennenkuin löytäisin itseni lattialta nukahtaneena.

Tänään käytiin sitten syömässä ulkona. Se oli perheen yleinen paikka, missä he käyvät kun sää on hyvä. Istuimme terassilla, josta oli upeat näkymät merelle. Vau! Ravintolan vieressä oli strutsi farmi, johon oltaisiin menty, mutta siskolla oli vähän liikaa kotitehtäviä, joten sinne ei sitten keritty mennä. Höh. Olin jo ihan innostunut koko asiasta. Strutsi farmi! 

Takaisin tullessa ravintolalta päin ajettiin meren rantaa pitkin. Sillä oli surffaajia, leijalautailijoita, purjelautailijoita... Upea näky. Kerroin perheelleni, että haluaisin joku päivä kokeilla leijalautailua, ja se kuulemma onkin ihan mahdollinen ajatus! Pitääkin mennä kokeilemaan heti kun lumilautailua tulee liian kova ikävä. Matkalla piti myös ajatella tarkkaan mitä reittiä tulla kotiin, kun maailmanlaajuiset pyöräilykisat oli meneillään, mitkä sulkivat teitä. Eipä tämmöistä ole näkynyt Joensuussa päin :D

Loppu päivä menikin sitten läksyjä tehdessä. Kuinka tylsää.. Mutta pieneksi piristykseksi ja isoksi ilokseni skypeilin illalla Suomen vanhempieni kanssa. Helpostihan siinä hurahti tunti jutellessa niitä näitä. He myös juttelivat Ranskan perheeni kanssa, ennen kuin rupesimme illastamaan. Ruokana oli muuten juustokohokasta! Ei vain semmosia Suomessa näy joka perheen pöydässä.

Suomen siskonikin lähetti sähköpostia omista kuulumisistaan. Ollaan aina oltu hänen kanssaa tosi läheisissä väleissä, joten skypeillä on pakko joku päivä, kun kerrottavaa on ihan liikaa! :D Yksi asia, mitä kadehdin hänen Suomen oloissa, oli puusavotta, mitä hän oli tehnyt. Puusavotta kuulostaa taivaalliselta, kun on melkein kaksi viikkoa vain istunut. En ole siis urheillut täällä melkein lainkaan. Lentopallon ajattelin kuitenkin aloittaa täällä, jos se on mahdollista, ja heti kun tunnen reitin koululle totaalisesti, rupean kävelemään koulumatkani.

Suomessa ollessani pyöräilin aina kaikkialle, kunhan ei ollut lunta. Kesälomallakin tuli helposti pyöräiltyä yli 20 kilometriä per päivä ja nyt täällä en edes kävele yhtä tai kahta kilometriä enempää. Näin kovasti en ole koskaan halunnu urheilla. Toivon mukaan lentopallo olisi nyt mahdollinen urheilu aktiviteetti. Peukut pystyyn!

Pus,

Inke